Talkooleiri Pyhä-Luostolla

Heinäkuussa 2018 pääsin taas talkoilemaan Pidä Lappi siistinä Ry:n kanssa Lappiin. Tällä kertaa mukana oli minun ja H:n lisäksi myös mieheni J. Talkooleirin paikkana oli Pyhä-Luoston kansallispuisto. Leirimme tukikohta oli noin 5 km Pyhän keskustasta sijaitseva Matkailukeskus Pyhän Asteli. Majoituimme omissa teltoissa.

Pyhä-Luoston kansallispuisto oli minulle tuttu paikka vuodelta 2015, jolloin kävin vaeltamassa Luoston ja Pyhän välisen vaellusreitin. Oli kuitenkin kiva palata hienoon puistoon. Maanantaiaamuna jakaannuimme taas erilaisiin työkohteisiin ympäri aluetta. Suurin urakka oli Karhunjuomalammen päivätuvan remontti, jonka työmaalle minäkin päädyin sitten koko viikoksi. Tuvassa oli havaittu kurjaa ummehtunutta hajua ja koko tuvan alakatto ja lattia eristeineen oli päätetty uusia. Katolle oli tulossa myös uusi kattohuopa.

Työmaa alullaan

Työmaata varten pihaan oli tuotu suuri roskalava. Lavan reunaan oli laitettu sekä suomeksi että englanniksi kyltit, jossa pyydettiin, etteivät retkeilijät laittaisi lavalle omia roskiaan, koska se oli varattu työmaan purkujätteille. No arvaahan sen, että työpäivämme ensimmäinen tehtävä oli tyhjentää roskalava retkeilijöiden tyhjistä pastapusseista ja myslipatukkakääreistä. En voi käsittää miten jotkut kehtaavat olla välittämättä selkeistä ohjeista.Seuraavaksi päästiinkin tyhjentämään tupa kaikista kalusteista ja tavaroista, jotta purkaminen voitiin aloittaa.

Tuvan pöydät ja penkit olivat muuten hyväkuntoiset, mutta niihin oli vuosien aikana kaiverrettu monenlaisia kirjoituksia. Pääsin mukaan kunnostamaan kalusteita. Ensin ne höylättiin ja sitten vielä hiottiin kahdella eri vahvuisella hiomapaperilla. Lopuksi pintaan laitettiin vielä öljyvaha. Tähän projektiin menikin sitten melkein neljä päivää kaiken muun työn ohessa.

Penkit hiottuina

 Toisena työpäivänä tuvalla päästiin vanhojen lasivillojen poistoon. Se oli jokseenkin viheliäistä hommaa, koska lasivilla tuntui tunkeutuvan myös työhaalareiden läpi. Hengityssuojaimen sisällä oli helteessä jokseenkin kurja hengittää. Oli kuitenkin hyvä, että saimme kokemusta siitäkin hommasta, onhan lattian uusiminen ajankohtaista myös omalla kesämökillämme. Kattovillat olivat vielä hyvät, mutta lattian alla oli myyrien pesiä ja jätöksiä, jotka aiheuttivat pahaa hajua. Kauhulla odotan mitä oman mökkimme lattiasta löytyykään. Toisen työpäivän päätteeksi päätimme kävellä työmaalta takaisin hienon Isokurun kautta. Olin käynyt siellä edelliselläkin kertaa, mutta paikka oli edelleen yhtä hieno. Komean Uhriharjun päältä laskeudutaan pitkiä portaita alas Isokuruun. Kurun pohjalla on kaunis Pyhänkasteenlampi ja Pyhänkasteenputous.

Isokuru

Kolmantena työpäivänä osa työporukastamme pääsi uusimaan lautoja juurikin Isokurun pohjalla kulkeviin kulkusiltoihin. Puiset rakententeet vaativat jatkuvaa huoltoa. Osa teki maastopyöräreitin merkkausta Luoston päässä. Karhunjuomalammen työmaalla oltiin hyvässä vaiheessa ja saatiin vastaanottaa myös suuri rakennustarvikekuorma, joka toimitettiin paikalle traktorilla. Oli uskomatonta miten pieneen pihaan mahtui yhtä aikaa myös toinen traktori peräkärryineen, kun täysi roskalava tultiin hakemaan pois. Onneksi sinä päivänä paikalla ei ollut yhtä paljon retkeilijöitä kuin kahtena edellisenä. Välillä meillä oli täysi työ paimentaa uteliaita ulkopuolisia pois työmaa-alueelta, jotka kylteistä ja huomionauhoista huolimatta tuppautuivat kurkkimaan alueelle ajattelematta sen sisältävän mahdollisesti hengitykselle haitallista lasivillapölyä, nauloja ja monenlaisia työkaluja. Pitipä melkein suuttuakin kahdelle teinipojalle, jotka tuppasivat työmaalle etsimään tuvalle piilotettua geokätköä. Olihan se kätkö toki ollut siellä, mutta koska talkooporukassamme oli monta kätköilijää, olimme sen jo löytäneet ja poistaneet työmaan ajaksi.

Pihapiirin laavu. Takana näkyy aita, jota myös korjattiin

Viimeisenä työpäivänä alkoivat hommat Karhunjuomalammella jo loppua. Pihaa ympäröivää aitaa oli myös korjattu koko viikko ja sekin tuli valmiiksi. Öljysin tuvan penkit ja pöydät ja loppuaika meni pihapiiriä siistiessä. Pieni sadekuurokin saatiin. Päätimme käydä päivän päätteeksi kipuamassa vielä Noitatunturin laelle. Näkymät olivat hienot. Tunturin päällä tuulikin kivasti. Tunturikeikan aikana paluukyytimme Karhunjuomalammelta olikin jo lähtenyt, niin saimme kävellä takaisin Asteliin. Toki minä ja eräs toinen talkoolainen kävelimme vain osan matkasta ja väsyneinä soitimme kyydin Luontokeskus Naavalle. Kaikenkaikkiaan työpäivät menivät kuitenkin todella nopeasti ja jäi tuntuma, että enemmänkin olisi voinut tehdä.

Välillä ehti lepäilemäänkin

Annikinlampi Noitatunturin juurella

Näkymää Noitatunturilta

Perjantaina meillä oli taas leirillä tapoihin kuuluva retkipäivä. Saimme opastetun kierroksen Luontokeskus Naavassa ja kyydin maisemahissillä Kultakeron päälle. Maisemat olivat sieltäkin hienot. Kävimme katsomassa myös Aittakurua, jonka pohjalle on rakennettu varsin persoonallinen konserttipaikka. Lähdimme vielä iltapäivällä pienellä porukalla käymään geokätköilemässä ja kipuamassa Ukko-Luoston päälle. Itse olin siellä kerran jo käynytkin, joten jättäydyin porukasta hieman tunturin lakea alempana ja istuskelin hetken nauttimassa ilta-auringosta tunturin rinteellä. Ei voinut olla muuta kuin onnellinen. Illalla saatiin nauttia vielä loimulohta tunnelmallisessa Astelin kodassa.

Hissillä ylös

Pyhäjärvi Kultakeron päältä nähtynä

Aittakuru

Aittakurun konserttilava

Viimeisenä aamuna saatiin vielä kerran hiet pintaan siivoamalla käyttämämme majoitusrakennus ja pakkaamalla kaikki tavarat. Koko viikko oli ollut aurinkoinen ja helteinen paria pientä ukkoskuuroa lukuunottamatta. Tuntui, että kaikki mukana olleet vaatteet oli fleecetakkia lukuunottamatta olleet jo päällä, joten hiestä ei kannattanut loppuviikosta enää välittää. Minulla oli vuodenaikaan nähden aivan liian paksu makuupussi, mutta suurimman osan öistä se olikin lähinnä pehmuste ja tyynyn jatke. Helteelläkin merinokerrasto osoittautui parhaaksi yöpuvuksi. Paljas iho hiostui ikävästi tekokuituista makuupussia ja alustaa vasten, kun taas merino tuntui ihoa vasten mukavan pehmeältä ja hengittävältä. Kerrasto päällä saattoikin sitten pitää makuupussia vain halityynynä ja tarkeni hyvin. Ainoastaan yhtenä yönä lämpötila taisi laskea niin alas, että makuupussia piti pitää päällä.

Kotimatka sujui myös hyvin hikisissä tunnelmissa H:n pikkuisella Pololla, jossa ei ole ilmastointia. Teimme pysähdyksiä geokätköjä etsiessä, mutta olimme silti hyvissä ajoin Oulussa, josta matka jatkui seuraavana päivänä taas kotiin Tampereelle. Nämä PLS:n leirit ovat kyllä ehdottoman hyvä juttu ja olin tyytyväinen että J ekakertalaisena tykkäsi myös. Ensi kesää ja talkoita odotellessa.

Luoston rinteeltä

Luosto-Pyhä 30km

Toisella kesälomapätkällä heinäkuun puolivälin jälkeen 2015 halusin Lappiin. Viime kesänä vaellettu Hetta-Pallas oli vielä hyvin muistissa, joten päätin valita Pyhä-Luosto reitin. En ollut kuullut reitistä kenenkään kokemuksia, mutta luin pari reittiselostusta ja blogikirjoitusta retkeä suunitellessani.

Miska-koira pääsi taas mukaan ja viime hetkillä löysin ihan ihmisseuraakin reissuun, Marjon Facebookin ystävyyspalstalta. Aloitimme reissun ajelemalla Sodankylään leirintäalueelle ensimmäiseksi yöksi. Aamulla ajomme Luostolle, jätimme auton Lapland-hotellin pihalle ja kysyttyämme suuntaa hotellin respasta löysimme vaellusreitin alkupäähän. Ilma oli pilvinen, mutta ei satanut. Täydellinen vaellussää siis.

Alun helpon pururata-osuuden jälkeen reitti osoitti heti vaativuutensa. Kiipesimme portaita pitkin Ukko-Luoston huipulle. Nousu oli todella jyrkkä ja pitkä, mutta maisemat ylhäällä olivat hienot.

Ukko-Luostolta reitti laskeutui alas melkoista kivikkoa. Asetellessani jalkaani paremmin seuraavalle kivelle, Miska kiskaisi hihnasta ja kaaduin kivikkoon kyljelleni. Jalka kivenkolossa ja rinkka selässä en olisi varmaan päässyt ylös ellei olisi ollut kaveri mukana. Onneksi en saanut mustelmaa kummempia vammoja. Pidimme ruokataukoa Lampivaaran ametistikaivoksen läheisellä laavulla. Laavun vieressä oli myös kahvio. Ruuasta saadun energian voimin seuraavat pari kilometriä Pyhälammen päivätuvalle menivät nopeasti. Maastokin oli vaihteeksi helpompaa.

Pian Pyhälammen jälkeen noustiin Latvavaaran laelle ja laskeuduttiin alas jälleen hyvin kivikkoista reittiä. Paussi Porontahtoman laavulla oli todella tervetullut. Seuraava paussi oli Kapustan päivätuvalla, jossa juttelimme myös parin muun vaeltajan kanssa. He totesivat että emme olleenkaan valinneet kovin helppoa reissua kun aioimme vaeltaa Luosto-Pyhä -välin yhden yön pysähdyksellä. Kapustalla tuntuikin, että olisi voinut jo jäädä sinne, mutta pieni päivätupa ei meille ilman telttaa matkaaville olisi ollut hyvä vaihtoehto, varsinkaan jos joku muukin olisi siellä halunnut yöpyä.

Päätimme kiertää seuraavan tunturin latu-uraa pitkin. Olimmehan jo omasta mielestämme nähneet tarpeeksi rakkakivikkoa. Viimeinen pieni tauko ennen Huttuloman autiotupaa oli Huttujärven vuokratuvan kaivolla. Saavuttuamme Huttulomaan olimme jo melko väsyneitä. Miskakaan, jolla yleensä virtaa piisaa, ei jaksanut enää jalkaansa liikauttaa. Tupa oli yöllä täynnä ja erään pariskunnan ilmatäytteiset makuualustat narisivat niin, että kaikki varmasti heräsivät joka kyljen kääntämisellä. Muuten tupa oli kyllä hyvä yöpymispaikka.

Pihapiirissä oleva opastekyltti hämmensi meitä hieman. Olimme reittiselostuksista katsoneet, että matka Luostolta Huttulomalle on noin 17 km. Opasteessa luki kuitenkin 20km. Kukapa sitten tietää paljonko olimme oikeasti kävelleet.

Seuraavana aamuna lähdimme kohti Pyhää, jonne matkaa oli noin 11km. Sateli vähän vettä ja ilma oli sumuinen. Alkumatkasta oli taas mahdollista valita tasaisemmassa maastossa tunturin juurella kulkeva latu-ura tai Peurakeron laen kautta kulkeva vaellusreitti. Sumuisen sään takia valitsimme latu-uran, koska maisemista tuskin olisi päässyt nauttimaan kuitenkaan. Karhunjuomalammen päivätupa tarjosi pienen paussin ennen komeaa Uhriharjua ja hienoon Isokuruun laskeutumista. Kuruun laskeuduttiin portaita pitkin. Tästä eteenpäin reitti olikin helppokulkuinen rakennettujen kulkusiltojen vuoksi.

Matkalla oli myös kaunis Pyhänkasteenputous ja Pyhänkasteenlampi.

Pidimme viimeisen ruokatauon Isokurun kodalla, josta eteenpäin Pyhän keskutaan olikin vain hiekkatietä. Pyhällä haimme avaimet varaamaamme mökkiin ja minä lähdin bussilla hakemaan autoamme takaisin Luostolta. Onneksi bussiaikataulut menivät juuri sopivasti yksiin meidän aikataulumme kanssa. Jos bussia ei olisi mennyt, olisin ottanut taksin. Pyhä-Luostolla ei ole vastaavaa autonsiirtoa kuin Hetta-Pallaksella. Ostimme Pyhän keskustan kaupasta kunnon mättöeväät ja loppuilta menikin koomatessa mökillä. Takaisin kotiin ei olisi kyllä samana päivänä jaksanut ajaa.

Luosto-Pyhä yllätti vaativuudellaan. Matka ei ollut oikeastaan pitkä, mutta polut olivat paikoin hyvin kivikkoisia ja matkanteko oli hidasta. Jos ei ole vaeltanut kovin paljon, suosittelen kyllä reitin jakamista kahden yön reissuksi.Mukana olleet kävelysauvat olivat kyllä pelastus maastossa.