maanantai 23. lokakuuta 2017

Paluu Salamajärvelle

Kävin ensimmäisen kerran Salamajärven kansallispuistossa alkukesästä 2015. Silloin paikasta jäi hyvä tunne, ja tilaisuus toiselle visiitille tarjoutui lokakuussa 2017.

Olimme H:n ja Elli-koiran kanssa varanneet yöpaikaksi Sysilammen varaustuvan, sillä mukavuudenhaluisina emme enää lokakuun loppupuolella halunneet telttailla. Rinkat tuntuivat epätodellisen kevyiltä kun mukana oli vähemmän tavaraa kuin tavallisesti. H vietti lihatonta lokakuuta, joten mukana oli monenlaista vegaanista herkkua.

Retken lähtöpiste oli Koirasalmen luontotuvalla, josta saimme tuvan avaimen ja kartan. Koirasalmen ympäristökin näytti mukavalta. Lokakuinen iltapäivä oli pilvinen, mutta ei satanut. Lämpöä oli parisen astetta. Lähdimme Sysilammelle päin seuraten sinisiä Hirvaan polun merkkejä. Matkalla nähtiin kivistä Koirajärven rantaa, pirunpeltoa ja metsää. Ruokataukoa pidettiin Tavilammella. Trangiassa porisi tomaatti-linssi-kasvis-soijapata. Heikinjärvennevan lintutornille päästyämme aurinkokin alkoi pilkottaa.



Harkitsimme Kauluksen kämpällä käyntiä, mutta perillä odottava sauna houkutti jo sen verran, että emme malttaneet poiketa reitiltä. Ennen Sysilampea oli vielä lisää suota ja viimeinen 700m kuljettiin kapeaa tietä parkkipaikalta kämpälle. Koko päivän oli saanut kulkea rauhassa. Emme olleet tavanneet kuin yhden vaeltajaporukan, mutta kämpän pihapiirissä kävi jo kuhina. Tuvan toisessa päässä on autiotupa ja toisessa meidän varaamamme varaustupa. Varaustuvassa on paikat kahdelle. Viime käynnillä olinkin ollut autiotuvan puolella. Varaustuvassa oli ollut edellisenäkn yönä väkeä, joten peruslämpö tuvassa jo oli. Laitoimme kuitenkin vielä tulet varsin hämmentävään kamiinaan. Juuri mitään ohjeita kamiinan käytöstä ei ollut, mutta saimme lopulta tulen palamaan ja mökkiin kunnon lämmön. Sauna aiheutti yllätyksen koollaan. Sinne olisi mahtunut ainakin 10 henkilöä! Tuntui hassulta saunoa isossa saunassa kahdestaan muiden alueella yöpyneiden kömpiessä autiotupaan, telttoihin ja avoimeen saunakamariin. Meitä oltiin itse asiassa kielletty päästämästä saunaan muita, sillä muut eivät olleet maksaneet sen käytöstä. Menimme nukkumaan klo 22 aikoihin.



Aamulla havahduin ensimmäisen kerran viiden aikoihin. En kuitenkaan jaksanut vielä silloin nousta, joten jatkoin tyytyväisenä unia. Seuraavan kerran heräsinkin vasta vähän ennen yhdeksää. Nukuimme siis todella hyvät ja pitkät yöunet. Silmät sirrillään avasin tuvan oven ja yllätyin maiseman vaihtamasta väristä. Yöllä olikin satanut ensilumet! Tupa piti lämpöä hyvin, eikä aamulla tarvinnut enää laittaa tulia kamiinaan. Keittelimme kunnon aamupuurot ja pannukahvit ja lähdimme takaisin Koirasalmea kohti.

Muut tuvan pihapiirissä yöpyneet olivat jatkaneet matkaansa toiseen suuntaan ja eräs porukka lähti kohti Koirasalmea tietä pitkin, joten reitti Koirasalmelle päin oli vielä koskematon. Pitkospuut olivat petollisen liukkaat, mutta selvisimme, vaikka saimme vielä hieman lisääkin lunta alkumatkasta. Jotta emme kulkisi ihan samaa reittiä, lähdimme Heikinjärven laavun kohdalla seuraamaan Vaatimen kierros-reitin punaisia täpliä. Pidimme laavulla ruokataukoa. Järven rannassa oli tuulinen paikka, mutta saimme tunnelmatuletkin syttymään. Heikinjärven jälkeen koettiin reitin ainoat korkeuserot, tosin nekään eivät olleet kovin kummoisia. Oikeastaan oli mukava vaeltaa välillä tasaista reittiä, vaikka polku ei kaikin paikoin ihan helppokulkuinen ollutkaan kivien ja liukkaiden juurien takia. Matkan varrelle osunut Pyydyskosken laavu oli nätillä paikalla. Pyydyskoskelta palasimme taas Hirvaan kierrokselle. Kuten edellisenäkin päivänä, aurinko alkoi näyttäytyä vasta juuri ennen kuin se jo laski. Lumetkin olivat päivän aikana sulaneet pois.

 



Olimme autoilla vasta puoli kuuden aikaan iltapäivällä. Kotimatkaan sisältyi vielä pientä jännitystä kun alla oli kesärenkaat ja matkallakin sateli vielä lunta. Selvisimme kuitenkin kumpikin perille ehjänä ja tyytyväisenä mukavaan syysreissuun. Salamajärvelle tai kansallispuiston läpi kulkevalle Peuran polulle palataan vielä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti