lauantai 16. tammikuuta 2016

Martimoaavan soidensuojelualue

Syksyllä 2015 sain jälleen esimieheltä luvan järjestää nuorten vaellusretken. Paikaksi valitsin Martimoaavan soidensuojelualueen Simon kunnan alueella. Matkaa Oulusta kertyi vain satakunta kilometriä. Mukana oli lisäkseni neljä nuorta ja koiramme Elli.

10.10.2015 keli oli kauniin syksyinen ja kirpeä. Auto jätettiin Hangassalmenahon pysäköintipaikalle. Martimoaavalla on monta laavua, lintutorneja, luontopolkuja kuin myös pidempi vaelluspolku, jota mekin lähdimme seuraamaan. Tarkoitus oli kävellä Koivuselän autiotuvalle, jossa olin käynyt päiväretkellä noin kuukautta aikaisemmin. Reitti alkoi pienellä metsäosuudella, mutta hyvin pian päästiin jo aavoille soille, joiden halki on rakennettu hyvät pitkospuut. Välillä reitti nousee pieniin metsäsaarekkeisiin, mutta Etelä-Lapin kauniit suomaisemat ovat kyllä Martimoaavan parasta antia. Liikkeellä oli kohtalaisesti porukkaa, olihan tuolloin vielä karpaloidenpoiminta-aika.


Matkalla pysähdyimme katselemaan maisemia lintutornista. Mukana ollut Elli-bretoni ei turvallisuussyistä päässyt torniin. Lintuja emme kyllä nähneet. Pian lintutornin jälkeen pysähdyimme uudestaan makkara- ja kaakaotauolle Martimojärven laavulle, jossa tapasimme päiväretkeläisiä. Ennen Koivuselän kämppää reitti kulki vanhassa pimeässä metsässä. Polku oli hieman liukas, mutta muuten helppokulkuinen. Matkalla nähtiin myös komeaa rakkakivikkoa, jonka päälle oli kuitenkin rakennettu pitkokset kulkua helpottamaan. 


Saavuttuamme Koivuselälle, totesimme tuvan olevan jo täynnä. Pihapiirissä oli isä neljän pojan kanssa ruuanlaittopuuhissa ja kertoivat jäävänsä yöksi. Koivuselällä on sänkypaikkoja kuudelle, mutta totesimme, että hätätapauksessa mahtuisimme kyllä lattiapaikoille. Lähistöllä, eli noin kolmen kilometrin päässä olisi toinen autiotupa, Saunasaari. Nuoria ei vielä väsyttänyt, sillä olimme kävelleet vasta n 6 km. Päätimme siis kävellä Saunasaareen asti. Matkalla kävelimme melkein 2 km pituiset pitkospuut Lumiaavan halki. Metsäosuudella näimme myös tämän erikoisen puun.



Saunasaaren tuvalla ei ollut meidän onneksemme ketään, joten päätimme jäädä tuvalle yöksi. Tupa oli viihtyisä ja siellä oli 4 petipaikkaa. Pihapiirissä oli myös vanha huonokuntoinen sauna ja huussi. Teimme ruokaa ja vietimme iltaa kynttilänvalossa. Illan mittaan pakkanen alkoi kiristyä ja tuvan ikkunan lämpömittari näytti yhdentoista aikaan jo -8 astetta. Tupa pysyi kamiinan avulla hyvin lämpimänä.



Aamullakin oli vielä muutama aste pakkasta kun lähdimme kävelemään takaisin autolle samaa reittiä mitä tulimmekin. Maa oli kuurassa ja aurinko paistoi, mitä mahtavin ulkoilusää siis. Teimme vielä lounaat samalla laavulla millä olimme pysähtyneet edellisenäkin päivänä ja pian olimme jo taas autolla. Matkaa koko reissulle kertyi n 18km. Matrtimoaapa jäi mieleen mukavana yhden yön reissukohteena. Suomaisemissakaan ei ollut haukkumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti