Liesjärven kansallispuisto

Kesän 2016 vaellusreissut alkoivat kenkäostoksilla. Ostin uudet, hyvinkin jäykät vaelluskengät vanhojen 15v palvelleiden Salomonien tilalle. Näitä kenkiä pehmittämään lähdin huhtikuussa Liesjärven kansallispuistoon. Huhtikuussa yöt ovat vielä kylmiä, joten päätin valita paikan, jossa olisi tupa. Olin päättänyt ottaa mukaan molemmat koirani, joten varaustupa, jossa saisimme varmasti olla rauhassa oli meille paras vaihtoehto. Tällainen löytyi Liesjärven kansallispuistosta. Reitit Liesjärvellä vaikuttivat sopivan lyhyiltä, uusilla kengillä kun ei voi saman tien pitkää patikkaa tehdä.

Kävin hakemassa tuvan avaimet Hämeen luontokeskukselta, joka sijaitsee Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistojen välillä. Ennen tuvalle menoa kävimme kävelemässä kauniin Kyynäränharjun. Kapea harju kulkee kahden järven, Liesjärven ja Kyynärän välissä.

Makkaraa paistoimme Siltalahden tulentekopaikalla. Paikka oli kaunis ja onnistuinpa näkemään järvellä myös kuikan, Se tosin ehti uimaan melko kauas ennen kuin tajusin, että minulla oli kamera mukana. Paikalla oli myös pari porukkaa päiväretkeilijöitä.

Lounaan jälkeen suuntasimme Peukaloisen tuvalle. Tupa oli vaatimaton, autiotupamainen varaustupa. Tuvalla oli kyllä myös astiat, peitot ja tyynyt, mitä autiotuvilta ei yleensä löydy. Tuvalla ei ollut omaa kaivoa, joten juomavesi piti tuoda mukana. Olin pakatessa ottanut mukaan vain kuivia ja "lisää vain vesi" tyyppisiä ruokia, joten minimoin tiskit ja ruuanlaittoon kuluvan veden. Tupa sijaitsee kuitenkin Peukalolammin rannalla, josta olisi tarvittaessa voinut ottaa esim tiskivedet, vaikkakin ranta oli muhjuinen.

Pienten päiväunien jälkeen käytiin vielä kahvinkeitossa ja maisemia ihailemassa Kaksvetisen kodalla, jolle oli Peukaloiselta parin kilometrin matka. Ilma oli kaunis, joten istuin nuotiolla kodan pihapiirissä. Paikalle tuli myös päiväretkellä ollut lapsiperhe.

Alkuillasta menin takaisin tuvalle. Jalat olivat uusista kengistä sen verran ihmeissään, että päätin levätä loppuillan. Tupien vieraskirjat ovat aina viihdyttävää luettavaa. Miten niin monenlaiset ihmiset monenlaisine suunnitelmine, reitteineen ja ajatuksineen ovat tuvissa yöpyneet. Täälläkin tuvalla sain lukea retkeilijöistä, jotka olivat nauttineet luonnosta monta päivää ja viihtyneet hyvin, joku toinen valitti patjan ohuudesta ja kaivon puuttumisesta. Yöllä havahduin pariin otteeseen lammelta kuuluvaan joutsenen huutoon, aamulla heräsin erikoiseen linnun ääneen. En ole ihan varma mikä lintu se oli, mutta sen mitä ehdin vilaukselta lintua nähdä, luulen sen olleen laulurastas.

Edellisen päivän aurinko oli yön aikana painunut pilvien taakse piiloon ja lähdimme aamupäivällä tuvalta pienessä vesisateessa. Liesjärvellä olisi ollut vielä paljon nähtävää, mm Korteniemen perinnetila, mutta se ei ollut huhtikuussa vielä auki. Niinpä vain palautin avaimet luontokeskukselle ja suunnitelmissani oli käydä kotimatkalla vielä pieni kierros Torronsuolla. Sinne päästyäni keli oli kuitenkin sen verran kaamea, että päätin vain pikaisesti kiivetä pysäköintialueen lähellä ovelaan näkötorniin. Sieltä ei kyllä nähnyt oikein mitään. Totesin, että pitää palata aurinkoisella säällä. Pieniin päiväretkiin Liesjärvi oli kyllä oikein mainio paikka, polut helppokulkuisia ja korkeuserotkin pieniä.