Lähdimme liikkeelle Syötteen luontokeskukselta, josta haimme myös avaimet varaamaamme varaustupaan. Lunta oli tosiaan satanut jo 10 cm, mutta polku oli kuitenkin helposti nähtävissä. Lähdimme siis vaeltamaan Ahmankierros-reittiä. Matkalla oli kaksi pienehköä päivätupaa, nätin Anninkosken äärellä oleva Annintupa ja metsän keskellä Koiratupa, jossa pidimme makkaranpaistotauon.
Maasto oli metsäistä, pari harjua ja soita. Lumen alla olevat pitkospuut olivat osittain huonokuntoisia ja niiden kohdalla saikin kävellä varovasti, ettei jalka yhtäkkiä uponnut lumeen. Kengät ja lahkeet lunta täynnä saavuimme Ahmatuvan varaustuvalle.
Tupa oli oikein hyvin varusteltu ja tunnelmallinen. Nukkumaan mahtui 10 hlö ja koirankin sai tuoda. Tuvassa oli parvi ja kolme kerrossänkyä, joissa oli patjat, tyynyt ja viltit. Pihapiirissä oli myös puro, josta saimme vedet, ja sauna, jota tosin emme jaksaneet lämmittää. Juuri ennen pimeää kävimme vielä ihastelemassa maisemia Ahmankallion näkötornilla, johon matkaa tuvalta kertyi n 2km.
Illan nuoret viettivät kynttilänvalossa korttia pelaten ja karkkia mässyttäen. Lämmitettiin kamiinaa ehkä muutama puupölli liikaa ja parvella nukkuvat nuoret meinasivat alkuyöstä läkähtyä. Aamulla herättelin toiset letunpaiston ääniin. Tuvassa oli hyvä astiasto ja kaasuliesi ruuanlaittoa varten.
Aamupäivällä oli pakkasta -5 astetta, kun lähdimme kävelemään kohti Luontokeskusta. Ahmankierros on rengasreitti, joten takaisin ei tarvitse kävellä samaa reittiä kun tuli.
Matkalla pidimme ruuanlaittotauon Ylpiätuvalla, joka oli kauniilla paikalla suon ja metsän rajalla. Vaikka matka ei ollut pitkä, olivat nuoret melkoisen väsyneitä kun pääsimme takaisin autollemme Luontokeskuksen pihalle.
Luminen loppusyksyn retki oli hieno, mutta tekisi mieli mennä Ahmankierrokselle toisenkin kerran, seuraavalla kerralla kesällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti