Jäin kesälomalle heti kesäkuun alussa 2015. Päätin aloittaa loman vaellusreissulla. Retkikohteeksi valikoitui Salamajärven kansallispuisto Keski-Pohjanmaalla ja siellä kulkeva Peuran polku. Ajattelin, että en halua mennä vielä alkukesästä Lappiin, koska maasto voi olla vielä lumen jäljiltä märkää ja siksi haavoittuvaista. Suunnittelin reissua yhdessä koiraharrastuspiireistä tutun Minnan kanssa. Tarkoitus oli käyttää reissuun kolme yötä ja kävellä Hirvaan kierros-rengasreitti (58km). Paria päivää aiemmin Minna kuitenkin sairastui, joten muutin suunnitelmaa. En ollut ennen ollut ihan yksin reissussa, joten päätin ottaa enemmänkin retkeilyn ja rentoutumisen kannalta kuin vaeltamisen. Matkaseuralaiseksi pääsi kaverin Miska-bretoni. Otin pienen riskin ja lähdin reissuun ilman telttaa. Toivoin siis että autiotuvissa olisi tilaa.
Jätin auton Perho-Kinnula välillä kulkevan tien varteen pysäköintialueelle ja lähdin kävelemään kohti Sysilammen tupaa. Heti parin kilometrin jälkeen tulin Pitkälahden tuvalle. Tupa oli kauniilla paikalla metsän ja niityn reunassa. Ihastelin niittymaisemaa, sellaista kun ei Oulun korkeudella juuri näe. Matka Sysilammelle kulki halki vanhojen metsien. Edellisellä viikolla riehunut kevätmyrsky oli katkonut paikoin paljonkin puita, joitakin myös polun päälle. Matkalla pysähdyin hetkeksi Jyrkkäniemen tulentekopaikalle, josta oli myös kauniit maisemat järvelle.
Olin Sysilammen tuvalla jo hyvissä ajoin iltapäivällä, matkaa kun oli vain 9km. Ilma oli nätti, tein ruuan trangialla ulkona. Autiotuvassa oli kerrossängyt, pöytä ja kamiina. Varaustuvan puoli oli tietenkin lukossa, mutta siellä oli pari petipaikkaa. Varaustupa oli muihin tuntemiini varaustupiin verrattuna hintava. Rannassa oli sauna, mikä sekin oli lukossa, mutta pulahdin kuitenkin uimassa. Vaatteet sai vaihtaa saunakamarissa, joka oli avoinna.Tuvan pihapiirissä oli myös vanha hevostalli ja kylmä piharakennus jossa oli kerrossängyissä kuusi petipaikkaa. Alkuillasta tuvalle saapui myös viiden hengen porukka. Vietin sitten iltaa nuotiolla heidän kanssaan. Miska tiiraili lintuja sillä välin. Seurue päätti nukkua piharakennuksessa, joten saimme Miskan kanssa autiotuvan itsellemme. Ilta oli vielä alkukesästä kylmä, joten lämmitin vielä kamiinaakin ennen kuin painuin pehkuihin.
Aamulla sateli vähän vettä kun lähdimme kävelemään samaa reittiä takaisin päin. Otin Pitkälahden tuvalla pienet päivätorkut ja lopulta päätinkin jäädä tuvalle yöksikin.Aamulla ropissut sade loppui ja päivä kirkastui. Kävin uimassa järvessä, keitin kahvit nuotiolla ja päiväruuat kamiinan levyllä. Vietin oikeata laiskottelupäivää.Yksi yksinäinen mies pysähtyi tuvalle ja jatkoi matkaa. Muita en päivän mittaan edes nähnyt. Tupa oli pieni, maksimissaan neljän hengen tupa. Vietin iltaa vieraskirjaa selaillen ja lukaisinpa tuvan pöydälle jätetyn historiikin alueen historiasta, joka osoittautui mielenkiintoisemmaksi kuin olisin kuvitellut.
Seuraavana aamuna kävelin takaisin autolle. Ajoin autolla vähän matkan päässä olevan Valvatin autiotuvan lähistölle. Valvatissakaan ei näkynyt ketään. Valvatin tupa on vanha metsänvartijan talo. Nukkumaan olisi mahtunut useampikin. Lämmitin pihapiirissä olevan saunan, saunoin ja laitoin ruokaa.
Kävelin oikein virkistyneenä takaisin autolle ja ajelin kotiin. Ei haitannut yhtään vaikka suunnitelma olikin muuttunut. Reissu oli tehnyt tehtävänsä. Valitettavasti en saanut reissulta yhtään kuvaa, koska unohdin kameran kotiin ja vaelluksilla minulla on mukana vain vanha puhelin, jonka kameralla ei juuri kuvia oteta. Jo näiden kuvien vuoksi kannattaa mennä joskus takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti