Järvien Polku 20km

Koko kesä 2015 oli enemmän tai vähemmän kylmä ja sateinen. Kesän viimeinen viikonloppu elokuun loppupuolella oli kuitenkin lämmin ja tarjosi hyvän mahdollisuuden vaellusreissulle. Päätin lähteä Hossan retkeilyalueelle Suomussalmelle ja valitsin reitiksi Järvien polku-nimisen rengasreitin.

Lähdin reissuun vain oman koirani Lurun kanssa. Otin taas pienen riskin ja lähdin ilman telttaa, koska yksin reissatessa teltasta tulee helposti monta lisäkiloa kantamuksiin. Olin edeltävillä reissuillani myös oppinut, että kokonaisen trangian kantaminenkaan ei aina kannata. Autiotuvat kun ovat usein sen verran hyvin varusteltuja, että joka mökkeröstä löytyy jonkinlainen kattila jossa voi laittaa ruuan joko tulella tai kamiinan levyllä. Otin tälle reissulle siis mukaani vain trangian kahvipannun.

Matkalla Hossaan jouduin väistelemään poroja tiellä. Pääsin kuitenkin turvallisesti perille Hossan luontokeskukseen, jossa katsoin läpi alueen historiasta kertovan näyttelyn ja ostin jäätelön, kun kerrankin oli tarpeeksi lämmin. Ajoin autolla vielä vähän matkaa luontokeskukselta eteenpäin Huosivirran pysäköintialueelle, josta lähdin seuraamaan punaisia reittimerkkejä kohti Ala-Valkeisen autiotupaa. Ensimmäiset  kilometrit tallattiin tylsästi hiekkatietä pitkin, mutta reitin varrella oli kaunis Lounatkosken vanha mylly. Myös Jatkonjärven telttailualue näytti siltä, että sinne olisi mielellään jäänyt.

Hiekkatie loppui Tolosenvirran vuokratuvalle ja reitti jatkui siitä eteenpäin ihanana metsäpolkuna. Reitti kulki ihan järven rannassa ja oli pakko välillä vain pysähtyä ihastelemaan maisemaa ja kirkasta vettä. Oli jotenkin epätodellinen olo. Onko tällaisia paikkoja vielä olemassa? Järvivedet olivat juomakelpoisia ja kirkkaita. Metsä oli puhdas ja kaunis ja poroja vilahteli puiden välissä vähän väliä.

Matkalla oli myös pari laavua. Pysähdyin Kokalmuksen laavulla ruokatauolle. Sinne tuli myös eräs meloja, joka kertoi, että Ala-Valkeisella on iso melojaporukka yöpymässä. Ajattelin kuitenkin, että samapa tuo on mennä katsomaan mahtuuko tupaan. Ihan käveltävän matkan päässä olisi myös toinen laavu, jossa voisi niillä keleillä yöpyä. Ala-Valkeisen tuvan pihapiirissä kävikin kuhina, kun melontajoukolla oli mukanaan myös lapsia. Heillä kaikilla oli kuitenkin teltat, joten sain tuvan Lurun kanssa itselleni. Lapset kyllä välillä vähän häiritsivät ramppaamalla mökissä ja houkuttelemalla Lurun hyppäämään avoimesta ikkunasta ulos. Yöllä sai kuitenkin nukkua rauhassa.

Heräsin aamulla aikaisin, laitoin aamupalaa ja lähdin kävelemään vielä kun oli viileää ja hiljaista. Telttailijatkaan eivät olleet vielä heränneet. Myös tuvalta seuraavalla laavulla Muikkupurolla oli yöpyjiä vielä unessa kun kävelin hiljaa ohi. Aamunen metsä ja järvet olivat kyllä kauniita.

Toisen päivän matka oli ensimmäistä paljon lyhyempi, eikä matkaan mennyt kuin pari tuntia. Matkalle mahtui kuitenkin lisää nättejä maisemia ja kauniilla paikalla virran kuohujen äärellä oleva Hakokosken laavu. Ensimmäinen päivä oli enimmäkseen tasaista, mutta toisena päivänä kiivettiin myös muutaman harjun päälle. 

Harmi, ette minulla ollut aikaa kuin kaksi päivää. Olisin kyllä viihtynyt näissä maisemissa pidempäänkin. Hossan alueella on myös muita autiotupia ja useita vuokratupia. Myös laavuja on tiuhaan, joten yöpymispaikoista ei ole pulaa. Luonnonvedet ovat juomakelpoisia ja maasto on helppoa tai ainakin helpohkoa. Ihana paikka, menisin koska vain uudestaan! Tämä reissu kyllä kruunasi hyvän vaelluskesän.